Maailmankaikkeuden lopullista tulevaisuutta koskevia teorioita on monia ja monenlaisia: äärettömästä laajenemisesta Big Crunchiin, singulariteetista hiljaisuuteen.
Onneksi useimmat näistä teorioista sijoittavat lopullisen tapahtuman kauas tulevaisuuteen.
Tänään luetteloon lisätään uusi tutkimus, joka perustuu mustien aukkojen haihtumisteoriaan, jonka muotoili Stephen Hawking, vuonna 2018 menehtynyt brittiläinen kosmologi, fyysikko, astrofyysikko, matemaatikko ja tieteen popularisoija, yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista teoreettisista fyysikoista.
Maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta on esitetty monia hypoteeseja, jotka vaihtelevat sen äärettömästä laajenemisesta Big Crunchin mahdolliseen romahdukseen, singulariteettien muodostumisesta staattiseen. Onneksi nämä teoriat sijoittavat tällaisen tapahtuman kauas taaksepäin. Uusi tutkimus kuitenkin lisää hypoteesien luetteloa, joka perustuu Stephen Hawkingin mustien aukkojen haihtumisteoriaan.
Alankomaissa sijaitsevan Radboudin yliopiston astrofyysikot Michael Wondrak, Walter van Sujlekom ja Heino Falcke ovat kehittäneet mallin, jonka mukaan maailmankaikkeus haihtuu vähitellen silmiemme edessä. Teorian mukaan maailmankaikkeus lakkaa olemasta, kun haihtumisprosessi on päättynyt. Tutkimus julkaistiin Physical Review Letters -lehdessä, ja se on saatavilla ArXiv-palvelimella.
Mustan aukon haihtumisteorian vaikutus.
Stephen Hawkingin teorialla mustien aukkojen haihtumisesta on ollut merkittävä vaikutus astrofysiikan alaan. Tutkijat ovat soveltaneet tätä teoriaa koko maailmankaikkeuteen ja esittäneet, että tunnetun Hawkingin säteilyn lisäksi voi olla tuntematonta säteilyä.
Schwingerin ilmiö ja mustien aukkojen haihtumisteoria innoittivat tutkijoita olettamaan, että hiukkaset voisivat myös spontaanisti "haihtua" avaruusajasta tietyissä gravitaatio-olosuhteissa. Aika-avaruuden kaarevuus, joka johtuu massojen läsnäolosta, voisi synnyttää tätä säteilyä, joka liittyy painovoimakentän vuorovesivoimiin.
Maailmankaikkeuden haihtumista koskeva teoria herättää kysymyksiä sen pitkän aikavälin kohtalosta. Kuolleiden tähtien jäänteiden kaltaiset kohteet voisivat myös lähettää samanlaista säteilyä kuin mustat aukot. Auringon massan omaavan mustan aukon haihtumisen aikaskaala on kuitenkin erittäin pitkä, mikä viittaa siihen, että koko maailmankaikkeuden täydellinen haihtuminen voisi kestää valtavan kauan. Tästä uudesta löydöstä huolimatta maailmankaikkeuden tulevaisuuteen liittyy edelleen monia epävarmuustekijöitä, jotka kehottavat meitä jatkamaan tutkimusta ja tieteellistä etsintää.